|
|
kuvatsanat vakavana lokauksia inkanka suosituksia sanosesanoin |
|
|
|
|
 |
|
Satu sieniprinsessasta

Prinsessan nimi oli Julia ja hän oli reipas ja sinisilmäinen. Eräs syksy hän kiinnostui sienistä. Hän vaelteli pitkin metsiä ja repi maasta onnellisena kauniita kiiltäviä keltaisia, rumia karvaisia ruskeita, pieniä pulleita ja suuria soukkia sieniä isoon koriinsa pelkästä keräämisen ilosta. Hänen uskollinen SmellRobot v. 4. 0:nsa ilmoitti hänelle pienimmätkin tuhkelot. Limasieniä se ei haukkunut, ne kun ovat luonteeltaan aika vaikeita. Valitettavasti ihmisen ja koneen yhteispeli oli liian tehokasta ja sitä mukaa kun tytön kori täyttyi, tyhjeni metsä. Sienet eivät kyenneet tarpeeksi nopeasti muuttamaan tyhjentyneille asuinalueille. Jotkut lajit olivat kadonneet jo kokonaan. Maan matoset huomasivat kurjan asiainlaidan ja ymmärsivät, että jotain oli tehtävä. Kiihkeissä underground -kokouksissaan he keksivät juonen tytön eliminoimiseksi. Hänet täytyisi huumata, ja mitenkäs muuten kuin sienten, sukupuuton partaalle ajettujen sienten avulla. Lierot ottivat selvää metsän lajistosta ja lopulta löysivätkin erään myrkyllisen sieniperheen, joka oli kiinnostunut osallistumisesta suureen pelastusoperaatioon. Madot tekivät kaikkensa maaperän möyhentämiseksi ja itiöiden levittämiseksi. Taivaskin auttoi vuotamalla vettä ja seuraavana päivänä prinsessa Julian astuessa korinsa kanssa metsätielle oli metsän pohja täynnä vaaleanharmaita, nypykkäitä, pehmeitä sieniä.
Prinsessa kiljui riemusta, hän oli vielä varsin lapsenmielinen nimittäin, ja kyllä kuka tahansa pitäisi ääntä nähdessään niin ihania sieniä. SmellRobot v. 4.0:kin riehaantui, niin pahasti, että ylikuumentui ja rojahti maahan hengettömänä. Prinsessa ei huomannut lapsenvahtinsa kuolemaa vaan repi maasta kymmeniä sieniä kerrallaan ja heitteli koriinsa ja korista ohi. Sitten hän yhtäkkiä pysähtyi. Hänen tietoisuuteensa oli pongahtanut outo kysymys. "Mitä minä teen näillä kaikilla sienillä?" Kauaa hänen ei tarvinnut tuskailla hämmennyksessä sillä sienien herkullinen tuoksu sai hänet järkeilemään, että sienethän olivat selvästi kasvaneet siihen sitä varten, että hän voisi syödä ne. Hänen kiireiset kuninkaallisvanhempansa eivät olleet teroittaneet hänen mieleensä, että tuntemattomia sieniä ei pidä syödä eikä ainakaan ryöppäämättöminä. Minä tosin epäilen, että kukaan olisi siinä tilanteessa muistanut vanhempiensa ja viisaampiensa neuvoja. Hän nyppäisi maasta sienen ja vei suuhunsa ja se maistui makealta ja hän huomasikin olevansa yhtäkkiä kovin nälkäinen ja söi vielä paljon lisää, ehkäpä yhden korillisen verran. Sitten häntä alkoi väsyttää kovasti ja hän asetti päänsä mukavasti kivelle ja nukahti. Madot nousivat koloistaan katsomaan ja hurrasivat. Ne tiesivät, että tyttö ei enää heräisi eikä häiritsisi metsän rauhaa kauhistuttavan korkean kiintiönsä asettavan korin kanssa.
Eräänä päivänä kuningas ja kuningatar huomasivat, että SmellRobot v. 4.0 ei ollut enää pitkään aikaan tullut silitettäväksi eikä tytär kerjäämään huomiota. Kuningas ja kuningatar menivät kauhusta suunniltaan, mutta pian he keksivät ottaa yhteyttä naapurivaltakunnan kuninkaaseen ja pyytää häneltä lainaksi SmellSmellRobot v. 1.0:a, jonka he tiesivät kehitetyn juuri eksyneitä SmellRoboteja etsimään. Kun SmellSmellRobot v.1.0 oli saapunut hevoskärreillä kaukaa meren tuolta puolen, sen annettiin heti tankkaamisen jälkeen haistaa SmellRobot v.4.0:n yksinäiseksi jäänyttä puruluuta ja niin se sitten lähti kovassa kolisevassa käynnissään metsää kohti. Heti metsänreunassa se lyyhistyi ja aloitti alakuloisen ulvonnan oikosulkuun menehtyneen SmellRobot v.4.0:n kappaleiden luona. Prinsessa Julia makasi muutaman metrin päässä autuas hymy kasvoillaan. Kuningatar sipaisi otsaansa, voihkaisi: "Voi, minä niin luulin, että kaikki onnistuisi, taidan pyörtyä", ja pyörtyi. Kuningas polvistui rakkaittensa äärelle ja lausui: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." Hän ymmärsi, että hänen täytyisi kuninkaana ja perheenisänä kantaa vastuu tästä kaikesta. Hän marssi linnaansa ja aloitti hautajaisien valmistelut.
Hautajaiset olivat mahtava seurapiiritapahtuma. Kauheasta pettymyksestä pian toipunut kuningatar loisti juhlien emäntänä ja valtionpäämiehet vitsailivat hermostuneina SmellSmellRobot v.1.0:n nenäkarvoista, ja siitä, pitäisikö Tiedemiehelle huomauttaa niiden ruokottomuudesta. He myös solmivat Sienevän rauhan, joka on yhä voimassa. Nykyisen historiantutkimuksen mukaan tapahtuneella SmellSmellRobot v.1.0:n lainaamisella oli suuri vaikutus maiden suhteiden lämpenemiseen. Prinsessa Julia haudattiin tuohon maahan teidän eteenne, kukaan ei nimittäin huomannut kuunnella, hengittikö hän. Pulssi kokeiltiin, mutta vastaiskuun käyneiden sienten sisältämän myrkyn hidastama sydän löi niin harvoin, ettei sitä jaksanut jäädä odottamaan. Haudan päälle istutettiin puu ja se kasvoi korkeaksi, taivaita kurkottelemaan. Minä muutin 16-vuotiaana kaupunkiin enkä tiedä mitä puulle sitten tapahtui, mutta kun tulin käymään täällä, autioituneessa kotikylässäni, oli puu, josta olin niin hurjan tarinan kuullut, kaadettu. Myös läheinen kivillä peitetty kumpu, johon isoisäni oli väittänyt SmellRobot v. 4.0:n haudatun, oli revitty auki. Löysin tuon ruostuneen metallikappaleen ja uskon sen olleen SmellRobot v. 4.0:n pää. Minä käyn täällä kerran syksyssä ja painan kruunun sakaraan uuden sienen.
9.10.2006