Suunnilleen viisi vuotta sitten näin jatkuvasti painajaisia, jotka kuvastivat silloista elämäntilannettani. Saatoin Kävellä hiekkatietä pitkin ystäväni kanssa ja aivan yhtäkkiä luisua merta peittälle jäälle. Palasin takaisin tielle ja huomasin ystäväni katselevan muualle. Muutaman askeleen astuttuani kaaduin takaisin jäälle. Jään pinta halkeili. Ystäväni seisoskeli tiellä, eikä ollut lainkaan huolissaan minusta. Pikemmin hän vältteli näkemästä mitä minulle tapahtui. Matka edistyi yhä hitaammin ja hitaammin, kun tipahdin aina uudestaan samaan kohtaan. Jää hajosi altani ja räpiköin kylmässä vedessä. Sain jotenkin vedettyä itseni aina rannalle, vain tippuakseni kohta uudestaan. Tuota jatkui niin kauas kunnes heräsin, eikä ystäväni muuta elettä tehnyt puoleeni kun pysähtynyt odottamaan taistellessani elämän ja kuoleman rajalla.

Tuollaiset painajaiset loppuivat kun ei ollut enää ihmisiä, jotka tahtoivat minulle suoranaisesti pahaa ja nauttivat satuttamisestani. Painajaisia näin senkin jälkeen, mutta ne johtuivat siitä, että oma mieleni kääntyi itseäni vastaan. Viime kesänä tapahtui suuri askel parempaan elämään ja se näkyi myös unissani. Astuin kapealle veden huuhtomalle kadulle. Ihmettelin itsekin unessani, miksi edes lähdin kulkemaan sitä tietä. Jonkin matkaa käveltyäni liukastuin mereen. Yrittäessäni nousta takaisin ilmestyi viereeni miespuolinen henkilö, joka veti minut rannalle. Vaikka putosin edelleen jatkuvasti mereen, oli vieressäni aina joku kiskomassa minua takaisin. Lopulta olin niin väsynyt jatkuvaan ylös-alas ravaamiseen, että jäin veteen, mutta auttajani piti minua puoliksi sylissään ja esti minua vaipumasta pinnan alle. Olin herätesstäni aluksi kauhuissani kun vanha painajaiseni palasi mieleeni. Tarkemmin pohdittuani olinkin iloinen kun alitajuntani nosti uneni uudelleen esiin ja muutti sitä elämäntilanteeni mukaisesti positiivisempaan suuntaan.