Johonkin kansanopistoon oli perustettu eläinoikeuskysymyslinja. Ekalla luennolla oli paljon nuoria aktivisteja istumassa. Luennoitsija, joku julkkisfilosofi halusi aloittaa kurssin puhdistamalla kaikki ihmiset. Ja jos niillä oli haavoja, ne hoidettiin. Kaikki oli jonossa ja stevet hoiti puhdistuksen ja piti jöötä. Jalasta pyyhittiin hiekkaa, sidottiin vammat. Sit mäki pääsin siitä ja mentii jonneki juttelee.

Sivusilmällä aloin huomata, että jonon loppupäässä oli aasialaisia nuoria miehiä, ja niitä ei enää hoidettu. Jos jollakulla oli vamma tai ei ollut, koko raaja leikattiin irti moottorisahalla. Ne huusi ja huusi ja huusi. Kukaan ei reagoinut. Se oli kammottavaa. Turha mainitakaan, etten itsekään mennyt keskeyttämään, sanoin vaan muille et hei MENKÄÄ KATTOO MITÄ TUOL TAPAHTUU! Ja menihän ne.

Sitten tajusin, että tämä oli luennoitsijan julma koe, jolla testattiin meidän todellista empatiakykyä. Oli niin järkyttävää tajuta se, että heräsin. Perään tajusin tietysti myös että tämä oli mun oma mieleni joka tätä loi ja että mä en todella ollut piitannut siitä kärsimyksestä niin hirveesti... Ei olis ollut niin vaikeeta mennä keskeyttämään "puhdistusta", mutta en mennyt...

Jotain tämmöst unta oon nähnyt muulloinkin, en muista miten se meni.