TÄNNE MENTIIN JA MINNE TULTIIN?

Esineiden kanssa keskusteleminen
Säähän suhtautuminen
Kollektiivinen tietoisuus
Ajattelu, olosuhteiden vanki? sis. analyysiä ajattelusta jota näillä kotisivuilla on
Vapaus ja vankeus
Tunteista hiukan toisesta vinkkelistä
valaistuminen
Sexercise
Tie toiseen -foorumi

Esineiden kanssa keskusteleminen

Mitäköhän tää on... Ehkä kaikki ihmiset ei pysty siihen vaikka miten kuuntelisi ja antaisi sen tapahtua... Ehkä keskusteluksi luuleminani asia on sataprosenttisesti itseni tuottamaa. Onko sillä väliä? Silti kuulen hyödyllisiä asioita.

Tästä olen myös oppinut, että ajattelu on vain väline.

Säähän suhtautuminen

Mä en jaksa ku ihmiset valittaa. Säätä tai muuta. Äh, kirjoitan tähän jotain sitten kun olen vähän myötätuntoisemmalla tuulella.

No nyt saatan olla. Tai oho, en. En tiedä miksi mul on tähän niin raaka asenne. On kyl niin raaka olo nyt et kertoo varmaan et tää asia on mulle huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä kirjoitan.
Sää on täydellinen. Vaikka sade läpi talven saattaa turhauttaa ja palelluttaa ja ikävästi kieliä yhdessä tekemistämme virheistä ja siitä miten annoimme vallan päättää elämästämme ja mahdollisesti kuolemastamme joillekin laitoksille, jotka on ihan vitun psykoosissa, on säähän paras sopeutua. Ei sitä vastaan kannata taistella (sama ei koske todellisuudentajun menettäneitä tahoja).

Myötäile. Jos valituttaa, muutu siksi mille valitat. Tuletko tietämään, että se ei juuri nyt voi olla mitään muuta kuin on?

Liiku kuin sään ilmiö. Käytännössä: anna sen sopivassa määrin ohjata valintojasi. Tuulen mukana kääntyileminen ja pyrähtely on vähän vähemmän vaivalloista ja enemmän nautinnollista kuin pusertaa sitä vastaan jokin kirkas pakkomielle töihin ehtimisestä tai muusta mielessään. Jos on kylmä, laita lämpimiä vaatteita päälle. Tiedän tosi hyvin, että täydellinen minihame saattaa löytyä kaapista just kun on ne talven ainoat pakkaset. Mutta jos laitat sen minihameen, älä valita! Ja vaikka et olisi minihametta valitessasi voinut tietää tulevasta kylmyydestä, et auta mitään valittamalla. Valittaminen on mielen keino vähentää vastuuntunnetta ja yhteyttä todellisuuteen.

Entäs sitten? En tiedä. Varsinkin kylmässä hytistessä olo on niin tuskallinen, että ajattelu surkastuu väkisinkin eikä mistään löydy riemua löytyy pelkkää kylmää. Ei siinä voi hypellä lämpimikseen. Ilmastonlämpenemiseenkään ei voi luottaa, sillä se tarjoaa milloin mitäkin eikä mitään lämmintä, varsinkaan talvella, kun kosteus pahentaa tilannetta yhtälailla kuin pakkasasteet tekisivät, jos niitä olisi.

Joten muutetaan Sri Lankaan ei täällä voi elää. Siellä ei tarttis hytistä energiakriisin kylmentämässä asunnossa. Sen sijaan hikoiluttaisi, kun asuntojen ilmastointi lopetettaisiin itsetuhoisena toimintana. Tosin vaikea sanoa, onko Sri Lankassa 10-30 vuoden jälkeen enää ilmastoinnin tarvetta. Celsius sentään! Mihis me mukavuudenhaluiset voimme enää majoittua? Eiko joku voisi tehdä asioille jotain?

Kollektiivinen tietoisuus

Tämä ei ole mun heiniäni hirveästi, vaikka mulla on siitä ehkä jonkinlaisia kokemuksia. Kyse on jonkinlaisesta värähtelykentästä, yhteisestä tiedosta ja suuntautumisesta. Jyri, ja muutama muu älykäs ja herkkä tuntemani ihminen väittävät, että tämä tietoisuus nousee kohisten (tämä teksti on kirjoitettu 9.12.2008). Mun on ollut vaikea edes kuunnella sellaista puhetta aikaisemmin, koska olen aikaisemmin tullut sellaiseen johtopäätökseen, että planeetta on jo mennyttä.

Mua on vakuuttanut argumentti siitä, että katastrofin uhatessa lajia sen evoluutio nopeutuu, ja ihmisellä pitäisi pitkälle monimutkaistuneena lajina olla siihen erityisen paljon potentiaalia. Entä mistä tunnelma koostuu? Onko mukana aineettomia elementtejä vai voiko tuntemukset paikkojen energioista selittää sataprosenttisesti peruspsykologialla?

Kollektiivisuudesta mulla on tällaisia kokemuksia, en tee näistä tulkintoja:
Olin istumassa seremoniaringissä. Liikkeellä oli kyllä jotain henkiä tai yhteinen henki. Kehossa juoksi jotain juttuja sellaista vauhtia, etten perässä pysynyt.
Samaisena iltana vieressäni istui oikealla puolella kaksi ihmistä. Toinen laittoi kätensä kaulan ympäri vai mites se nyt sanotaankaan. No, samaan aikaan mä tunsin jotain outoa mun vastaavassa olkapäässä kuin mitä oli liikutettu vieressäni ja tunne jäi mun kehoon häiritsemään pitkäksi aikaa, koska mun vasemmalla puolella ei istunut ketään enkä voinut jatkaa liikettä. Jatkaa liikettä - voi mennä skitsouteni piikkiin, mutta selvästi jokin näkemässäni liikkeessä, itsessäni, tunnelmassa oli sellaista mikä sai mut jotenkin hassulla tavalla pois raiteiltani, koska kyseessä ei ollut mustasukkaisuus eikä perinteinen yhteishengen tunne.
Pari kertaa reagoituani ohikulkijan ääntelyyn, vaikka estottomaan lauleskeluun vastattuani jatkamalla kuulemaani itse, olen kokenut tosi suurta mielihyvää ja alkanut vaan nauraa ihan hulluna.
Näin viime yönä unta, missä ihmiset loivat yhdessä joka hetkeä netissä.
Mun ei tartte todistella mitään tästä aiheesta, mutta nämä ilmiöt ja aivan villi itsereflektiokyvyn kehitys ja sitä kautta ihmisluonteen ymmärtäminen sopisi (k.o.) kuvaan ihmislajin kehityksestä.

Ton Jyrin sivun lisäksi aiheesta (morfogeeniset kentät, jotka voisivat selittää esim. telepaattisia kykyjä) kertoo Rupert Sheldrake (kirja Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin). Ja varmaan monet muutkin.
Ja mikäli muutos on totta, siitä alkaa kuulla joka paikassa. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Ihan vitun sama mitä tapahtuu, tästä tilanteesta on tie vain toivoon päin.

Olosuhteet

Edelliseen liittyen:
ajattelu perustuu olosuhteisiin. Käsityksiin ja realiteetteihin (joista jälkimmäisiä kyllä epäilen pelkäksi mielikuvituksen tuotteiksi jolla lapsia ja naiiveja ihmisiä pelotellaan. (toisaalta voin sanoa sen vain, koska tämän hetkinen suomi mahdollistaa niin suuren riippumattomuuden tunteen. kaikki muutkin tapani ajatella ja esittää ajatukseni näillä sivuilla esimerkiksi riippuvat siitä, mitä myyttejä ihmiskunnasta ja sen tilanteesta ja eloonjäämisen edellytyksistä toteutan (haluan toteuttaa).))



Tätä on nyt vähän vaikea esittää, koska mulla ei ole niin paljon spesifejä esimerkkejä. Kuulemani ja huomaamani asiat vaikuttavat lähinnä epäverbaalisesti, enkä ole koskaan tehnyt tästä aiheesta mitään kokonaisvaltaista esitystä.

Okei palaan asiaan sitten joskus viisaampana.

Kollektiivisen tietoisuuden kokijoiden mukaan olemme nyt siinä pisteessä, että kaikki on ihan vitun mahdollista. Ihmiset ovat vapautumassa elossapysymisen varmistelemisen orjuudesta niin, että voimme keskittyä kasvamaan tietoisuuteen. Naurettavan kuuloista ottaen huomioon, miten epävarmalta tulevaisuus näyttää jopa sanomalehteä lukemalla. Mutta siis:

Vapaus ja vankeus

...ja helppo tapa järjestää performanssi. En lupaa, mutta kulkeminen silmät sidottuina (mieluiten jonkun avustamana ainakin alkuvaiheessa ja kaupungissa) voi olla aika kiinnostava prosessi, ainakin jos on ongelmia. En kerro enempää, kokeile! Kokeile usein!