Itse olen elänyt noin kymmenen kuukautta epävakaalla asumistilanteella. Ei se mitenkään epävakaalta ole tuntunut, vaikka en ole tiennyt tulevaisuudesta mitään. Ensin nukuin pari kuukautta ulkosalla ja sitten kait enimmäkseen ihmisten luona? En muista. Sitten päädyin olemaan 2-3 kuukautta vallatulla talolla kunnes sain ilmaisen kämpän luksusvarustuksilla kahdeksi kuukaudeksi. Lähdin kuitenkin matkustamaan puoleksitoista kuukaudeksi. Sieltä kun tulin, muutin takaisin vanhempieni luokse, kai? Sain viel yhden ilmaisen yksiön kolmeksi kuukaudeksi, mutta nyt olen ollut lähinnä vanhemmillani.

Tänä keväänä aion vähintäänkin rakentaa jonkun mökin metsään. Muuta en tiedä. Ehkä voitan lotossa ja ostan hypnoosipyssyn jolla uskottelen itselleni että on ok tuhlata elämäänsä tekemällä töitä maailman tuhon eteen mainostoimistossa maksaakseni koko palkallani puolen kuukauden vuokran. Tai sitten mikään ei toimi ja pakastun porttikongiin.

Mun mielestä on mahdollista elää ulkona, mutta en halua että kukaan joutuu niin vastoin tahtoaan tekemään. Se on nimittäin todennäköisesti tosi inhottavaa ja ongelmiin valuvaa puuhaa, jos sitä ei halua.

Asumisen kalleus on oleellinen keino kontrolloida ihmisiä. Töissäkäyvät, jopa velalliset ihmiset eivät aiheuta häiriötä ajattelemalla vaan raatavat kiltisti duunissa päivät pitkät. Tämänhetkinen lama liittyy oleellisesti siihen. Sen alkuperähän on halvoissa asuntolainoissa, joita ihmiset eivät pystyneet enää maksamaan, mutta velat olikin myyty jo eteenpäin. Asuntolainojen hintaa on ohjattu Yhdysvalloissa 90-luvulta alkaen poliittisesti. Tästä oli Times-lehdessä hauska juttu, jossa kerrottiin asunnottomaksi jääneestä kiinteistövälittäjäksi. Hauskaa jutussa oli se, että asioiden välille ei vedetty mitään yhteyttä ja kerrottiin sen auton merkki, jossa tämä ihminen asui. Laatua kerrassaan.

Koti kaikkialla. Edellytyksiä ja käytäntöjä
Pieni maja metsässä
Squat the world!

Koti kaikkialla. Edellytyksiä ja käytäntöjä

Nukkumispaikkoja
- Kaverit. Nehän myös matkustaa usein, kantsii kysellä saako asuntoa silloin lainata.
- Metsä. Majassa, riippumatossa tai pressun alla.
- Hyviä paikkoja kaupungissa: katot, jopa bussipysäkin katto. Tuuletuskanavien lähellä. - Koulujen ja järjestöjen ja kerhojen tilat. Niitä riittää.
- Työpaikat, omat tai toisten.
- Rappukäytävät (opettele ovikoodeja tai varasta avaimia)
- Edelliseen liittyen komerot ja kellarit kerrostaloissa.
- Vallatut talot. Omat ja toisten toimeenpanemat.
- Sitten on asuntoloja mutta ei niin paljon... Ja oliko joku asuntolaivakin... mä olen näissä vähän huonompi.

Allaoleva teksti kirjoitettu vuoden 2008 alussa:

Tarvitset
- Hyvän terveydentilan. Itse olen säästynyt ihottumilta, epilepsialta, diabetekselta ja kaikelta muultakin. Ainut terveydellinen syy joka mahdollisesti lopulta pakottaa mut lopulta luopumaan tästä kulkuriudesta, on jalkakivut. Mielenterveysongelmat voi aiheuttaa kaikenlaista riesaa jos ei oo himaa, ja monestihan hima meneekin alta just niitten takia. - Päihteettömyys kannattaa todellakin, kuten usein muulloinkin.
- Stressiä voi tulla aika paljon. Unen herkkyys voi estää epävakaan asumisen kokonaan. Ihmisiä on välillä liikaa ja välillä liian vähän.
Joku erityinen suhtautuminen elämään on pakko olla tai tulla. Mua ei haitannut paljoa kylmä tai nälkä (eivät seuraa väistämättömästi asunnottomuudesta, vaikka saattavatkin tuntua kärjistyvän).

Kaikessa rankkuudessa voikin oppia uusia tapoja suhtautua muihin ja itseensä, kanssakäymiseen yleensä. Mä olen vähentänyt puhumista ja yritän kommunikoida ihmisten kanssa enemmän liikkeillä. Mulla on osittain tosi epäsosiaalinen luonne joten vetäydyn aika usein ihmiskontakteista ja ne ottaa mua päähän. Silloin asunnottomuus on ihan jees. Asunnottomuus on aika monessa tapauksessa ihan jees.
Aikaiseksi ei myöskään saa niin paljon kun pitää etsiä paikkoja missä olla eikä välttämättä pysty rauhottumaan niin hyvin. Tai emmä tiiä. Asunnoton voi olla monella tapaa. Se voi toimii ilman tai kanssa tavoitteellisuuden. Aikaa suorittamiseen on jopa enemmän jos nukkuu siellä minne sattuu tipahtamaan tai missä pitää aamulla olla. Ja kun ei töissä tartte käydä niin kaikkeen kviaan on enemmän aikaa. Asunnottomuus ei takaa kasvamista, suorittaminen tai pakeneminen on yhtä mahdollista aina. Mutta yksi juttu mitä mä haen, toteutuu aina jos nukkuu yksin ulkona. Oot ihan vitun syrjässä ja yksin. Jos et ole taipuvainen saamaan paniikkikohtauksia tai muuten vaan foobaileva, se voi tehdä tosi hyvää. Ja aamulla sua paleltaa ja kengät on jäänyt vahingossa kylmään ja kosteaan eli niihin on kasvanut jääpuikkoja. Ja peset hampaita ja syöt jäisiä voittomia vanhoja leipiä. Kaikki on niin askeettista että jokin asia mielessäsi voi muuttua ja tulet onnellisemmaksi. Muuten tietysti asunnottoman elämässä voi olla extrapaljon vaikeuksia ja kärsimistä, mutta tietynlaiset ihmiset nauttii siitä.

Käytännön asioita joiden hoitaminen voi tuntua ongelmalta:

Ulkona nukkumiseen tarvitaan talvisaikaan tosi hyvä makuupussi ja useampi makuualusta ja kannattaa vielä laittaa vaatteita tai kirjoja tai lehtiä tai kenkiätakapuolen ja hartioitten alle koska niiden alla makuupussi menee eniten littuun eli tulee kylmä. Sitten on hyvä olla jonkinlainen sadesuoja, koska ilma on usein tosi kosteaa mikä voi jopa tappaa sut. Retkiriippumatto vois olla jees. Telttoja mä pidän vähän hölmöinä. Mä tykkään nukkuu ulkoilmassa. Olen hyväuninen, joten vaikka välillä heräilen, saan taas unta. Sitä paitsi metsässä nukkuessa voi unettomuuden iskiessä vaellella kallioilla ja se on ihanaa. Taivaankappaleiden liikkeitä voi myös seurata kattopaneelien oksakuvioiden sijaan jos ei tuntikausiin saa unta.

Ja kaverit majoittaa, kaverit majoittaa. Kaikki kaverit ei, mutta toiset sitäkin enemmän. Todennäköisesti asunnoton saa myös ihan uusia kavereita, toiset enemmän kavereita ja toiset vähemmän.
Rappukäytäväjuttu on musta tosi mahtava. Mieti, nukut vaikka jollain tosi kalliilla asuinalueella maksamatta siitä mitään. Mä nukuin kerran varatuomareitten asuttamassa talossa isoroballa, ihan sillee livahtamalla vaan. Nykyään tapaan silleen tosi randomisti kävellä sisäpihoille ja kattella mitä löytää. Sillä tavalla oon sattumalta törmännyt dyykkipaikkaan aleksanterinkadulla. Ja löytänyt kaalin mistä pursusi hillitön idea (epäonnistui loppupeleissä). Tää ydinkeskustajuttu on musta aika kiinnostava. Keskustassa jonkun paikan kävelee tuhansia, vaikka kymmeniätuhansia ihmisiä päivässä ohi, mutta kukaan ei huomaa että sieltä voisi saada lasagnea ilmaiseksi.
Kylmä rappukäytävässä tulee vaikka olisi pukeutunut lämpimästikin. Mutta ei siihen kuole. Pipo päässä vaan ja kaikki mahdolliset tavarat ympärillä alla ja päällä.

Kännykkä on täysin mahdollista ladata. Joskus tarttee virtaa eikä pääse kavereille. Kannan aina laturia mukana ja jos tulee pistorasia vastaan, tökkään siihen kii. Niitä tulee vastaan. Junassa viimeks. Mun kännykkä on jotain 90-luvun mallia joten se ei ole kiinnostava pöllittävä, ellei sitten joku retroilun vuoksi valitse sitä itselleen. Muutenkin kannattaa omistaa mahdollisimman vähäarvoisia tavaroita. On vittumaista omistaa 240 euron arvoinen makuupussi. mä olen tosi neuroottinen tavaroitteni suhteen, täytyy koko ajan pitää silmällä. Toisaalta olen henkisesti osittain valmistautunut siihenkin, että joku päivä rinkkani on pöllitty kun olen jättänyt sen jonnekin. Sellaista sattuu eikä se haittaa kauhean paljon kun eletään niin rikkaassa maassa. Rinkan kanssa kulkiessa saa paljon kavereita. Se on yksi syy miksi kannustan luopumaan asunnosta. Tulee tutustuttua ihmisiin. Silloin sulla ei ehkä ole enää turvapaikkaa, joten turva täytyy luoda aina siellä missä on. Kun ei ole menossa minnekään, voi mennä minne tahansa. Ei se päde aina asunnottomuuteen, koska usein mielen täyttää se että missäs tänään nukkuis ja että ääk nyt eroon tästä selän repivästä painosta.
Ai niin, siis kännykän lataaminen. Jos ei ole edes laturia mukana, mutta kännykkä on, voi mennä kirpputorille (esim. fidat lähinnä). Sieltä löytää latureita myynnissä ja sit vaa ettii jostain nurkasta pistorasian ja hengaa siinä. Kerran menin kattomaan tennispalatsin yläkertaan tanssipelin pelaamista ajankuluksi ja kas, jonkun flipperin takaa sai vähän kurkottamalla pistorasian johon mahtui mun laturi jopa sammuttamatta muita laitteita. Kaikkea tällaista sattuu aina jos irroittaa vähän konventionaalisuudesta ja asettuu epätoivoisuuden raadeltavaksi.

Hygienia: en tiedä mitä mieltä ympärilläni olevat ihmiset ovat, mutta mun mielestä mulle riittää suihku kerran viikossa. En hikoile kovin paljoa. Asunnottomana on aikaa pestä hampaita ja kerron, että siihen pystyy loistavasti ilman vettä. Peseytyä voi tietty kaikilla kavereilla jos tekee mieli, lumessa, meressä tai muussa vesistössä, ojat tosin on aika likaisia. Ihoni on hyvä joten en kasvojakaan pese koskaan. Mun hiukset on sellaiset että ne on kätevämmät hiukan likaisina. Ihmisen lika ymmärretään mun mielestä aika väärin nykyään. Huom. Douglas Adamsin mukaan aina pärjää jos on pyyhe mukana, se on sievä ajatus, mutta oikeasti pyyhettä ei tartte. Aina voi pyyhkiä joihinkin vaatteisiin tai vain odottaa kuivumista. Froteepyyhe on tosi kummallinen juttu, koska se kuivuu tosi hitaasti. Lakana on parempi.

Pyykkääminne: kavereilla, vesistöissä, yleisten vessojen lavuaareissa. Jos olis tosi professional vois kantaa tulppaa mukana :D Saippuaa ei välttämättä tarvitse. Mulla oli sama toppi alimmaisena 1 kuukauden ajan. Ei se mun mielestä haissut. En tiedä miksi pitäisi kerrospukeutua, mutta mä olen tehnyt niin. En käytä takkia, mutta mulla on ollut 7 kerrosta vaatteita ylävartalon suojana enkä ole palellut enkä hikoillutkaan. oOen karaistunut myös tai en juuri välitä kylmyydestä. pystyn siis viettämään pitkiäkin aikoja ulkona.

Pukeutuminen muuten: vaatteet ei ole kovin painavia joten niitä voisi kantaa paljonkin mukana. Mulla on ollut vain yksi vaatekerta viikkoja, joskin sitä on voinut varioida kun siinä on voinut olla 10 vaatekappaletta +alushousut ja sukat. Musta se on aika hyvä tapa elää. ekana päivänä kun valitset vaatteet voit miettiä mikä ois nyt tosi siistiä ja vitsi näytän hyvältä. Sen jälkeen asiaa ei tartte miettiä, pidät niitä vaan yöt päivät. Sitten ne vaan tulee likaisemmiks ja likaisemmiks, mitä et välttämättä itse huomaa. Musta on kätevää jos vaatteita voi käyttää kaikkeen eli uskaltaa sotkea ne. Tietyissä skeneissä suhtautuminen vaatteisiin on hyvin erilainen kuin valtaväestöllä ja siitä tulee mulle aika rento olo.

Koulunkäynti: monissa kouluissa saa ilmaiseksi ruokaa. voi myös peseytyä, ladata kännykän. läksyjä voi tehdä ilman kotiakin: kirjastossa, rappukäytävässä, koululla, ulkona, kavereilla. kotiläksyjä? hehe. vähän kriittistä ajattelua peliin: mikä vaan rauhallinen tila käy. ja jos on silti vaikea keskittyä, voi tehdä keskittymisharjoituksia. jos ne ei auta, niin sitten pitää mennä sinne mikä on riittävän kodikas paikka tai pitää lopettaa opiskelu. Mä itse asiassa en ole ollenkaan opiskelukunnossa tällä hetkellä joten mun ei tartte kovin paljoa miettiä tätä. tietokoneella kun tulee istuttua vähemmän kun ei oo tietokonetta messissä elämässä niin mä olen sen takia tehnyt kaikkia järkeviä juttuja koneella istumisen sijaan, opiskelua en, mutta kaikkee todellisuudessa kiinni olevaa hengaamista.

Ruoka: dyykkaamalla. mä olen valmistanut ruokaa kavereilla ja yhdessä järjestötilassa. mikroihin törmää vähän missä sattuu. asunnottomalla tosin saattaa olla varaa syödä vaikka joka päivä ravintolassa. jos tuntuu että pitäisi säilyttää ruokaa kylmässä, voi useimpina vuodenaikoina sen viedä ulos. tsadaam mitä neroutta...ja hei, ruokamyrkytykseen kuolee vain harvoin. itse olen dyykannut viime keväästä ja otan koko ajan enemmän riskejä, mutta vatsani on ollut kipeä vain kerran. se oli omena, ehkä liian kitkerä. liikaa tulee viihdesyötyä. kotona sitä tosin on vieläkin helpompi tehdä. jälleen täytyy todeta, että asiat eivät muutu, ellet niin todella halua. itsekuria kehittyy jos siihen on itsekuria. välillä mä olen syönyt todella vähän niin että olen laihtunut useiden silminnäkijöiden arvioiden mukaan, mutta oikeastaan syön tällä hetkellä taas ihan yhtä paljon kaikkea typerää, kuten aina ennenkin.

Rinkkaa en kanna läheskään koko ajan mukana. se painaa tietääkseni 15 kiloa ja sen kantaminen tuhoaa mun jalat. KENGÄT on se mihin kulkurin kannattaa panostaa. rinkan sain 10 eurolla yhdeltä hassulta kirpparilta ja se on aivan loistava. paitsi... läheskään kaikkien rinkkojen kankaat ei pidä vettä. mun kaikki tavarat rinkassa on erikseen pussien sisällä, mutta ois ihan sairaan helppoo jos ei tarttis miettii koko asiaa. sitten rinkastani puuttuu kaikki oivat kiinnitysjutut ja taskujakin voisi lisätä. niit pitää varmaan melkeen joka reppuun tehä itte ja se onkin ihan hyvä mun mielestä. pääsee askartelee. harkitsin rinkan tekoa myös itse, mutta sitten mun onnettareni jälleen johdatti mut helpon ratkaisun pariin. mun on elämä on ihan tavattoman helppoa. tollee tapahtumien kannalta. mä olen todella avomielinen koko elämälle (BULLSHIT! t. inka 25.9.08) . tätä väitettä vastaan on todella vaikea ymmärtää miksi mun henkinen, emotionaalinen tilani on niin hirvittävä. kai mun on täytynyt vähän tasapainottaa, ettei elämäni olisi liian helppoa ja tehdä todella monista kärpäsistä härkäsiä. mulla on niin kutsuttu päiväreppu missä on kaikki mitä tarvitsen silloin kun EN aio nukkua kylmässä. sitten on kaunis vyölaukku, jonka kanssa voi joskus liikkua. sinne mahtuu hammasharjakin. Rinkkaan kannattaa laittaa: ikkuna-avain.

Tunnelma allaolevissa blogimerkinnöissä on vähän rankka. Mähän siis lähdin kotoa koska siellä oli asiat ihan liian sekaisin, joten olin sitten itsekin aika sekaisin.
Eläimettänään
Kulkurint
3 asiaa
Kerron sen kuvin

Pieni maja metsässä

ei vielä mitään.

Squat the world!

Talonvaltausopas
Laki