Kenellä on tällaisia haavoja, että
mikään ei kiinnosta
pelkää unohtavansa yhtäkkiä kaiken
ei rakasta ketään ja vähiten itseään.
Kun on nuori tai missä tahansa pisteessä elämäänsä ja yhä tietää, että selästä nousee ampiaisia ja pinaattikeittoa.
Niin että tietää, ettei missään ole linjaa eikä kukaan rakasta. Vaikka kaikki rakastavat. On yksin ja vain pintapuolisesti olemassa. Tai ei ollenkaan? Hei, olenko olemassa? Onko täällä maailmassa joku joka voisi kertoa minulle olenko olemassa? Kunpa olisi, katoan toisten piirteisiin ja leipä syö minut. Huudan kaikille: "Pelastakaa minut! Tappakaa minut! Tehkää jotakin, ettekö te näe?"

Uh. Tollaista elämäni on ollut. Tämä sivu kertoo traumoista ja minuudesta.

Yläpäässä on ajattelutapojani ja ongelmiani - niiden perusteella mut voisi diagnosoida vaikka narsistiksi. Onkin on ollut uskomattoman voimauttavaa kirjoittaa auki ja myöntää monia kaavojaan ja hiukan mietiskellä narsismia taas vaihteeksi. Silmät ja posket kertoo minkälainen tausta mulla on että olen niin huonoon kuntoon päätynyt. Älä jätä huomiotta vasemmanpuolista kauneuspilkkua! Nenässä selitän pitkästi miten oloni on alkanut helpottua ja leukaan olen koonnut vinkkejä.

Tämä on ihan hirveän tärkeä aihe. Kohtaa monsterit itsessäsi ja toisissa ja hyväksy ne. Silloin on helpompi valita miten oikeasti haluaa toimia ja mitä tuntea.

LINKKI
Hyvä piirrelista

KIRJA
Moring Marita: Lupa omaan elämään
Debbie Ford: Tunnista itsesi, tunnista varjosi
Therapeutic work with sexually abused children


t.Puu (inkapuu@gmail.com)